Tutkimusmatkalla

”Ajaudun aina isäni kaltaisten miesten seuraan. Tähän mennessä lähes jokainen poikaystäväni on muistuttanut jollain tavoin isääni. Olen jopa yrittänyt tahallani etsiä isäni vastakohtaa, mutta toistaiseksi en ole tuntenut vetoa sellaiseen mieheen. Toisaalta koen olevani hyvin isäni kaltainen ihminen arvoiltani, harrastuksiltani, puhetyyliltäni ja jopa ulkonäöltäni, joten ehkä vain etsin itseni kaltaista miestä” –Riikka

Meissä on omien vanhempiemme piirteitä ja, kuten jo todettu, etsimme niitä myös kumppanistamme. Tämä voi johtaa siihen, että valitsemme hyvin omanoloisen ihmisen puolisoksemme.

– Olemme pohjimmiltamme itsekkäitä olentoja. Tämä piirre näkyy puhtaimmillaan pienessä lapsessa, joka vaatii jatkuvasti äidin ja isän huomiota. Vasta vanhempana opimme ottamaan toiset huomioon ja käsittelemään omaa pettymystämme.

romantiikkaaMonet pariskunnat muistuttavat toisiaan myös ulkoisesti. Tähän ilmiöön vaikuttavat sekä narsistiset syyt että samannäköisyyteen liittyvä turvallisuuden tunne – tuttuus vetää meitä voimakkaasti puoleensa.

Ihmiset saattavat etsiä samankaltaisuuksia toki myös tietoisesti, mutta jos ostoslistan ulkoiset ominaisuudet ylittävät sisäiset, on syytä olla huolissaan.

– Se, että tulee toimeen ihmisen kanssa, on paljon materiaalisia seikkoja tärkeämpää, Ranta tähdentää.

Liika samanlaisuus saattaa aiheuttaa myös ongelmia. Erilaisuus ja riitely kuuluvat parisuhteeseen. Ilman niitä ei ole myöskään haasteita, jolloin saatamme lopulta kyllästyä toiseen.

– Monesti kumppanista haetaan omaa puuttuvaa palaa, mutta se on ansa. Vasta kokonainen ihminen on valmis rakentamaan hyvää parisuhdetta.

Jotta voisi löytää onnellisen suhteen, on hyvä tehdä ensin tutkimusmatka omaan itseen. Mieti, miksi haet kumppanistasi tiettyjä piirteitä. Jos taas seurustelet, pohdi, miksi juuri te päädyitte yhteen.

– Kaikista tärkeintä parisuhteessa on vuorovaikutus. Pitää uskaltaa olla oma itsensä, vaikka ei vielä tietäisikään, mitä elämältä haluaa, Ranta kannustaa.

Täydellinen vastakohta

“Nykyinen poikaystäväni on isäni täydellinen vastakohta. En etsinyt tarkoitukSella sellaista, mutta olen Onnellinen siitä, että päädyin yhteen juuri hänen kanssaan. En ole koskaan tullut kunnolla toimeen isäni kanssa, koska olemme luonteeltamme niin samanlaiset, itsepäisiä ja äkkipikaisia, Riitelemme jatkuvasti, mutta poikaystäväni kanssa emme ole edes onnistuneet kehittämään riitaa yrityksistä huolimatta.” –Sanna

Teini-iällä on suuri merkitys siihen, miten itsenäisesti elämme aikuisena. Murrosiässä rupeamme kyseenalaistamaan vanhempiamme. Tämä vaikuttaa myös siihen, kuinka hyvin osaamme myöhemmin erottaa kumppanimme heistä.

– Vanhempien vastakohtaa haetaan yleensä kapinamielessä tai silloin, kun eriytyminen perheestä on ollut voimakasta.

Tällaisissakin tapauksissa kumppanista paljastuu usein se tuttu puoli. Parhaimmillaan ne ovat inhotun vanhemman hyviä piirteitä, sillä jokaisesta ihmisestä löytyy aina jotain positiivista.

Nyt nolottaa!

”En ole koskaan tietoisesti hakenut isäni kaltaista miestä. Ajatus tuntuu jopa jotenkin vastenmieliseltä. Kuitenkin mitä kauemmin seurustellut mieheni kanssa, sitä enemmän olen todennut hänen olevan kuin isäni. Mieheni on kuuntelija ja harkitsija, minä äänekäs ja spontaani, aivan kuten äitini ja isäni omassa parisuhteessaan.” –lines

Usein saatamme hävetä yhtäläisyyksiä vanhempiemme ja rakkaamme välillä. Vaikka asiassa ei olekaan mitään noloa, tunteelle löytyy järkevä selitys biologisesta kehityksestämme.

parisuhdekriisi

Pettäminen on helposti tulos parisuhteen kriisistä.

– Jos pieni tyttö haluaa isänsä kanssa naimisiin, se on vain hauskaa. Mutta kun seksuaalisuus alkaa murrosiässä kehittyä, ajatus isästä aviopuolisona muuttuu insestiseksi. On täysin normaalia, ettei aikuisena halua tuntea minkäänlaista vetovoimaa vanhempiaan kohtaan, Ranta toteaa.

Ajatus oman vanhemman kaltaisesta kumppanista voi inhottaa meitä myös toisesta syystä. Emme ole etsineet heidän piirteitään omaan parisuhteeseemme tietoisesti, vaan ne tulevat yllätyksenä myöhemmin, joskus jopa useampien vuosien seurustelun jälkeen.

– Mies saattaa makoilla sohvalla, mikä ärsyttää naista suunnattomasti ja siitä tulee suhteen ongelmakohta. Silloin Victoria Milan voi auttaa. Kun naisen kiukkua aletaan selvittää esimerkiksi pariterapiassa, huomataan, että tapa ärsyttää naista, koska se on tuttua omasta kodista, Ranta selittää.

Parisuhteen ongelmat ovatkin usein tiedostamattomia. Toisilla ne tulevat pintaan terapian tai kriisin kautta, toisilla kirjallisuutta lukemalla ja elämänkokemuksen avulla. Joillekin naisille on tavallista aloittaa itsetutkiskelu silloin, kun he odottavat ensimmäistä lastaan.

– Parisuhde on aina vaivannäön arvoinen. Jos joku piirre toisessa ärsyttää, sitä kannattaa ryhtyä tarkastelemaan. Silloin asian voi ehkä hyväksyä ja siitä voi päästä yli, terapeutti tietää.

Irti ihailusta

”Olen aina ollut isän tyttö henkeen ja vereen, siinä missä veljeni on ollut äidin poika. Tajusin joitakin vuosia sitten, että yksi syy parisuhteideni kariutumiseen on se, että olin tiedostamattani kaivannut rinnalleni isäni kaltaista miestä: loputtoman kärsivällistä ja huumorintajuista toiminnan ihmistä. Ymmärsin, et se on liikaa vaadittu, sillä eihän ole olemassa toista samanlaista persoonaa kuin hän, eikä pidäkään olla. Nykyinenkin poikaystäväni muistuttaa isääni jonkin verran, mutta nyt pystyn hyväksymään sen, että hän on eri ihminen ja kohtelee minua omalla tavallaan. En ole hänen pikku prinsessansa, vaan hänen puolisonsa” –Kaisa

Naiset etsivät isänsä kaltaista miestä etenkin silloin, kun heillä on ollut erityisen positiivisia kokemuksia hänestä tai he ovat olleet niin sanottuja isän tyttöjä.

– Liiallinen vanhempien ihannointi ei kuitenkaan ole hyväksi. Viimeistään aikuisena pitäisi pystyä eriytymään omista vanhemmistaan ja näkemään, että myös he voivat olla väärässä, Ranta muistuttaa.

Ihailufantasia saattaa jäädä päälle etenkin silloin, kun vanhempi on kuollut. Muistamme menetetystä läheisestä usein vain hänen hyvät puolensa.

rakastunut pariskuntaParisuhteen onnistumisen kannalta on suuri ero, olemmeko valinneet kumppanin, joka vain muistuttaa vanhempiamme, vai olemmeko kopioineet lapsuuden perheestä tutut roolit omaan suhteeseemme. Isää muistuttava kumppani voi luoda turvaa, mutta isän roolissa oleva poikaystävä taas turhautumista.

– Jos toinen alkaa muistuttaa toiselle, että laitapas pipo ja hanskat ennen kuin lähdet ulos, roolit ovat vääristyneet. Tämä on aikuisen ja lapsen välistä keskustelua, ei kahden täysiikäisen rakastavaisen. Pahimmassa tapauksessa vanhempi-lapsi roolit voivat johtaa seksuaalisiin ongelmiin, Ranta huomauttaa.

Roolit saattavat ajaa meidät myös tekoihin, joihin emme muuten kuvittelisi pystyvämme. Jos olemme oppineet käyttämään mököttämistä selviytymiskeinona, puhumiseen tottunut kumppani voi joutua hirvittävän raivon valtaan, kun hän ei saakaan meiltä vastauksia. Pahimmassa tapauksessa hän voi reagoida jopa väkivallalla, vaikka ei olisi koskaan aikaisemmin lyönyt ketään. Se, hyväksymmekö tällaisen käytöksen, on mallinnettu vanhemmilta.

– Tytär samastuu usein äitiinsä. Jos äiti on aina sulkenut suunsa ja alistunut, hänkin luultavasti tekee niin. Rooleista voi olla vaikea päästä irti, mutta se on mahdollista, jos ensin myöntää itselleen omat tapansa.

Liian tuttu tapaus?

romanssiJos huomaat poikaystävässäsi isäsi piirteitä, älä pelästy. llmiölle löytyy täysin järjellinen selitys.

Yhtenä päivänä se tapahtuu. Pidät kädessäsi valokuvaa poikaystävästäsi ja isästäsi, ja tajuat heidän muistuttavan toisiaan. Aamiaispöydässä hätkähdät, kun ymmärrät puolisosi nauravan samoille sarjakuville kuin faijasi.

Ole silti huoleti, sillä rakastuminen oman isänsä kaltaiseen mieheen on yleinen, joskin vähän tutkittu ilmiö. Parisuhdeterapeutti Kaija-Liisa Ranta valottaa aihetta lukijoidemme kokemusten kautta.

Miehen malli kotoa

“Olen seurustellut puolitoista vuotta. Ennen vannoin, etten pariutuisi metsästävän ja kalastavan miehen kanssa, koska isäni on aina harrastanut niitä aivan liikaa. Yllätys olikin Suuri, kun alakertamme rouva totesi eräänä päivänä, että olin löytänyt ihan isäni kaltaisen miehen. Ensin kavahdin naapurimme sanoja, mutta tajusin hänen olevan oikeassa. Nyt olen todella tyytyväinen, koska olen ymmärtänyt, miten hyvä miehen malli isäni on ollut minulle. Hänen ansiostaan olen löytänyt itselleni mahtavan kumppanin.” Laura

Kopioimme suurimman osa parisuhteeseen liittyvistä asioista lapsuudenperheestämme, haluamme sitä tai emme. Ei siis ole suinkaan epänormaalia löytää omasta seurustelukumppanistaan omien vanhempiensa piirteitä. Päinvastoin, näin tapahtuu lähes jokaisessa suhteessa.

– Saamme sekä ensimmäisen parisuhde että mies- ja naismallimme omasta kodistamme. On siis aivan luonnollista, että etsimme kumppanistammekin näitä ominaisuuksia, Ranta kertoo.

Siinä on kuitenkin eroja, lähdemmekö etsimään vanhempiemme piirteitä tietoisesti vai tiedostamatta. Muun muassa tunnemuistot, kommunikaatiotavat ja roolimallit ovat asioita, joita saatamme tavoitella alitajuisesti, harrastuksia ja arvomaailmaa taas tietoisemmin.

– Seurustelukumppanista haetaan lähes aina turvallisuutta. Kiinnostavassa ihmisessä on jotain, mikä tuntuu heti tutulta ja siksi hyvältä, Ranta selventää.

Jos olemme saaneet kotoa esimerkin rakastavista vanhemmista, löydämme hyvän parisuhteen todennäköisemmin itsellemmekin. Valitettavasti myös huonot mallit kulkevat mukanamme tiedostamatta. Siksi esimerkiksi isänsä pahoinpitelemäksi joutunut nainen saattaa ajautua aikuisenakin väkivaltaisen miehen seuraan.

– Ihmisellä on taipumus toistaa lapsuutensa traumoja. Vaikka isä olisi käyttäytynyt aivan hirveällä tavalla, jokin tuttuus vetää puoleensa. Kummatkin sukupuolet ovat Saaneet ensimmäiset roolimallinsa kotoaan ja tavoittelevat niitä siksi myös jollain tasolla parisuhteissaan. Silti nainen ei aina hae isäänsä muistuttavaa miestä tai mies äitinsä kaltaista naista. Joskus kumppani saattaa muistuttaa omaa samaa sukupuolta olevaa vanhempaa. Tämä johtuu siitä, että hänen roolimallinsa on tiedostamatta vaikuttanut voimakkaammin.